MITÄ NÄILLÄ TEHTIIN?

Posion Messuilla 23.-24. helmikuuta käynyt yleisö otti VirtuaaliPosio-hankkeen omakseen. Osastolle pysähtyneet esimerkiksi vastasivat innokkaasti tehtävään, jossa oli tunnistettava osastolle tuodut kymmenen vanhan ajan käyttöesinettä. Kiitos kaikille osallistumisesta! Kiitos myös vanhoista kuvista, joita saimme kiitettävästi, ja kuvien tunnistuksista.

Vastauslomakkeeseen oli kirjoitettu 12 esineen nimitykset, joista kymmentä pyydettiin yhdistämään oikeisiin esineisiin.

Moni halusi selvästikin saada kaikki oikein. Savotan Sannilta ja Tulipiipulta udeltiin vastauksia kesken kupongin täyttämisen, kupongin koriin pudottamisen jälkeen tai messuilta pois lähtiessä...

Joku aikoi nukkua yön yli ja tulla seuraavana päivänä tietävämpänä!

Muutamat kupongissa olleet nimitykset olivat niin outoja, ettei niiden tarkoitus käynyt sanoista ilmi. Eniten kysymyksiä aiheutti sana salvattimet. Posiolaisena museoesineenä sana tarkoittaa kuohitsemis- eli kastroimisvälinettä.

Salvattimet-sanalla on tarkoitettu myös veneenlaitapihtejä, mutta tässä tehtävässä oli veneenlaitapihdit erikseen - ne isot lattialla.

Seuraavassa tehtävän vastaukset.

Esine 1: Ämmänlänget.

Vedenkantoteline. Pää pujotettiin keskireiästä, teline nojasi nahkahihnoista olkapäihin ja koukkuihin ripustettiin esimerkiksi vesisangot. Pituus 78 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.)
Yleisempi suomalainen ämmänlänkityyppi veistettiin yhdestä puusta. Katso täältä.

Esine 2: Vyyh(d)inpuu.

Työkalu, jolla villalangasta kierrettiin vyyhti. Mitat 40 cm, 34 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.) Pikkutyttö messuilla arveli, että esine voisi olla laivan ankkuri.
Katso muita suomalaisia vyyhdinpuutyyppejä täältä. 

Esine 3: Ruutisarvi.

Naudan sarvesta keittämällä, tyhjentämällä ja litistämällä tehty säiliö, jossa metsästäjä piti suustaladattavan aseen ruutia. Sarven päissä on puutulpat. Pituus 19 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.)

 Esine 4: Nuotan koho.

Puusta veistetty kalastusvälineen koho, lohirantalaisittain nuotanlauta. Reiästä kulki nuottaverkon yläreunaa tukenut köysi. Pituus 17 cm. (Yksityiskokoelma.)

Esine 5: Puuastian (pohjan) kaava.

Itse asiassa tämä ei ole puuastian pohjan kaava, kuten vastauslomakkeessa luki, vaan puuastian sivu- eli kimpilaudan kaava eli lohirantalaisittain kimpipassari. Kuvassa kaavan alempaa kaarevaa pintaa ja suoraa kulmaa mallina käyttäen veistetään puisen kimpiastian, esimerkiksi saavin, poikkileikkaukseltaan kaarevat ja reunoista toisiinsa tiiviisti painautuvat laudat. Pituus 24 cm. (Yksityiskokoelma.) Katso myös esineen 8 selitys.

Esine 6: Hirsivara.

Hirsirakentamisessa käytetty rautainen työkalu. Kun seuraava seinähirsi asetetaan edellisen päälle, se tuetaan paikalleen, ja varan kahdella kärkipiikillä piirretään urat yhtäaikaa tähän ylempään ja sen alla olevaan hirteen. Ylemmän hirren alareuna veistetään pois uraa myöten. Sen jälkeen hirsi asettuu tiivistä alemman selkään. Kärkipiikkien välimatkaa säädetään työkalun keskellä olevaa liukuvaa osaa siirtämällä. Pituus 32 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.)

Esine 7: Sukkula.

Kutomistyöväline. Sukkula työnnetään pitkittäisten loimilankojen välistä, johon sukkulasta samalla purkautuuu poikittain kudelankaa. Pituus 33 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.)

Esine 8: Vannehaka eli vannerauta.

Työkalu, jollaisella metallivanteinen kimpiastia saadaan vannehdittua. Puuosan paksu pää asetetaan kimpilautojen ulkopuolta vasten ja raudan koukkupää kiinni vanteen sisäpuolelle. Puuosaa kääntämällä vanne saadaan pakotettua paikalleen. Pituus 54 cm. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.)
Katso metalli- ja puuvanteisten saavien kuvia täältä.

Esine 9: Nahkakenkien koristeluhyrrä.

Pieni suutarin työkalu. Metallista kärkipyörää pitkin kosteaa nahkapintaa työntämällä aikaansaadaan koristekuvioita. Pituus 10,5 cm ilman ripustuslenkkiä. (Posion kotiseutumuseon kokoelma.) Pikkutytön oli vähän jäljillä arvellessaan, että tällä leikataan taikinaa. Taikinapyörä on samantapainen.

Esine 10: Veneenlaitapihdit.

Veneentekijän työkalu. Pituus 72 cm. (Yksityiskokoelma. Työkalu on ollut Eino Hämeenniemen käytössä Hämeen kylässä.)

Kansallismuseon kokoelmassa vastaava esine selitetään seuraavasti: "Puusta veistetyt pihdit, joilla puristetaan veneen laitalaudat saumoihinsa. Kaksi pitkää, kaarevaa ja päitä kohti ohenevaa leukaa on asetettu litteäksi veistetyt puolet vastakkain. Leukojen keskelle on tehty reiät, joiden lävitse on työnnetty puupala. Puupalan toisessa päässä on poikkipuu, joka lukitsee leuat paikoilleen."

Veneenlaitapihti käytössä:

(Kuva: Museovirasto, kansatieteen kuvakokoelma. Kuvannut Eino Nikkilä Kemijärvellä 1938.)

T. Tulipiippu

ISOÄIDIN AIKAAN

Posionkylään Kuusamoon tuli keväällä 1926 kotitalousneuvojaksi Hilda Ronkainen Kuopiosta. Työnantaja oli Oulun läänin talousseura. Se teki virallisen valinnan jälkikäteen (ote uutisesta Kaiku-lehdessä 16.4.1926):

Työ kesti yhdeksää kuukautta pidempään. Huhtikuussa 1927 Ronkainen piti Lehtiniemen Kylmäniemen talossa neliviikkoisen, osallistujilleen ikimuistoisen kotitalouskurssin. Osallistujat olivat noin 14-50-vuotiaita; tämän blogitekstin kirjoittajan isoäiti oli 41-vuotias. Kurssilaisia tuli Lehtiniemen lisäksi lähikylistä (katso kuva tekstin lopussa).
Ronkaisen kirjoittamansa juttu kurssista julkaistiin Martta-yhdistyksen äänenkannattajan Emäntälehden numerossa 7-8 vuonna 1927. Kylän oloista Ronkainen kertoi muun muassa, että sinne  odotettiin maantietä [Peräposiolta] "kuin suurta vapauttajaa":

Kurssiohjelmaan kuului ruoanlaitto, kodinhoito ja käsityöt. Pidempimatkalaiset oppilaat varmaankin yöpyivät Kylmäniemessä tai lähitaloissa ainakin arkiöisin. Unet jäivät kuitenkin lyhyiksi:

Kurssin päättäjäiset pidettiin vappupäivänä, joka oli sunnuntai. Ronkaisen kirjoittaman mukaan yleisöäkin kävi tilaisuudessa runsaasti. Ohjelman lopuksi väki nautti päivällisen. Lieneekö siinä käytetty myös kasviksia, "jotka useimmille kurssilaisille olivat aivan outoja" entuudestaan?

Emäntälehden jutussa julkaistiin kurssilaisista ja Kylmäniemen isäntäväestä kuva:

Kuva on painettu myös Posion vanhat kuvat -kirjaan (1998) sivulle 188. Sen mukaan kuvassa ovat edessä vasemmalta Eriika Mursu, Amanda Timisjärvi, Alma Bruun, emäntä ja isäntä Kaisa ja Pekka Kylmäniemi, kotitalousneuvoja Hilda Ronkainen, Matilda Lehtiniemi ja Tyyne Sipola sekä takarivissä vasemmalta Esteri Ruokamo, Saimi Särkisaari, Amalia Ronkainen, Karoliina Mursu, Anni Kylmäniemi, Aune Ruokamo, Helli Kylmäniemi, Jenni Ruokamo ja Hilda Oikarainen.
Sentään pari kursilaista isännän lisäksi katsoo kuvaajaan päin! Vasemmalla talousrakennuksen räystään alla näkyvät kuivalihat.
Hilda Ronkainen palasi Kuopioon. Ote uutisesta Pohjois-Savo-lehdessä 14.2.1928 Kuopion seudun marttojen vuoden ensimmäisestä marttaillasta Valkeisen koululla:

Kiitos käymästä!

t. Tulipiippu

VALOKUVA KERTOO ENEMMÄN KUIN...

Sanonta päti vanhoihin kuviin. Uusista otoksista ei nykyteknologian aikana voi tietää, minkä verran niitä on manipuloitu. Myös vanhojen kuvien sisältöä kyetään nyt muuttamaan huomaamattomastikin.

Kyllähän jo aikapäiviä sitten osattiin manipuloida: liittää erilliset puolisoiden kuvat vierekkäin samaan kuvaan. Sen voi lopputuloksesta huomata. Liittämisissä ei liene tehty muuta vääryyttä kuin se, että "yhteiskuva" saattoi ilmaista puolisoiden ikäeron virheellisesti.

Valokuvia voi käyttää kuvituksena ja myös itsessään tiedon lähteenä, kun kulttuuriperintöä kootaan esityksiksi. Kuva on korvaamaton apu, kun tarvitsee havainnollistaa vaikkapa jotakin vanhaa työmenetelmää tai tapahtumatyyppiä. Sellaisia kuvaamalla dokumentoineet vanhan ajan kameranomistajat tekivät korvaamattoman arvokasta työtä. Mahtoivatko he oivaltaa sen silloin?

VirtuaaliPosio-hankkeessa kysymme kuvia verkkosivustolla julkaistavaksi yksityisiltä ihmisiltä ja erilaisista arkistoista ja museoista. Monet arkistot perivät yleishyödyllisestäkin julkaisemisesta kohtuullisen kovan hinnan. Olemme löytäneet myös esimerkiksi Museoviraston ja Geologian tutkimuskeskuksen vanhoja kuvia, joiden julkaisemisessa korvaukseksi riittää lähteen ilmoittaminen.

Koillissanomissa Kuusamossa on vetokaappi täynnä järjestettyjä negatiiveja ja paperikuvia.

Sanomalehdet ovat dokumentoineet työssään paikallista elämää kattavasti myös kuvina. Aineistoa myös on järjestetty kuva-arkistoksi, kun on ajateltu, että kuvia voidaan tarvita omaan käyttöön myöhemmin. Kymmeniä vuosia toimineen paikallislehden kuvasto voi mahtua yhteen kaappiin, maakuntalehden arkistossa tarvitaan tikkaat. Historiateosten kirjoittajat ja toimittajat tuntevat nämä kulttuurihistorialliset aarreaitat.

Digiaikana kuvia ei toimituksissa tulosteta paperille. Sähköisen aineiston säilymisessä on haasteita.

 

Posion kunnanvaltuusto koolla 1980-luvulla. Kuva on julkaistu Kuriirissa 30.11.1994.

Ilman taustatietoja ajankohdasta, henkilöistä, paikasta ja tilanteesta kiinnostavankin näköinen vanha kuva on melkeinpä arvoton. VirtuaaliPosio onkin laatinut vanhoja kuvia kerääville hankkeen talkoolaisille lomakkeen, johon näitä tietoja on kätevä kysellä.

VirtuaaliPosio on mukana helmikuussa Posion Messuilla 23.-23. helmikuuta ja tuo osastolleen muun muassa vanhoja kuvia tunnistettaviksi! Tervetuloa paikalle katsomaan kuvia ja tuomaan myös omia albumien aarteita näytille!

terv. Tulipiippu