PÖYHKEÄT POSIOLAISET, PILKKASI RUNOILIJA

VirPoa vastaan tuli mustekynällä kirjoitettu, alunperin tuntemattoman sepittäjän runo Kitka-höyrylaivasta (kuva oikealla), joka liikennöi Posio- ja Kitkajärvillä 1910-luvulla.
Hietaniemeläinen maanviljelijä ja pitkäaikainen kunnallismies Jalmari Raistakka (1897-1993) oli kirjoittanut tekstin muististaan paperille vanhoilla päivillään, kun sitä oli pyydetty. Hän oli lausunut tekstiä, ja muutkin halusivat lausua sitä.

Näin teksti alkaa:

 

Ja näin se päättyy:

Tämän jutun juoni on siinä, miten teksti on muuttunut. Kyseessä on alun perin Liitto-lehdessä 24.9.1910 (katso kuva myöhempänä) julkaistusta, laivahanketta pilkkaavasta runosta, jota sitten on vuosikymmenten ajan kuljetettu muistitietona.

Koillissanomissa 11.5.1961 oli laivasta juttu, johon oli haastateltu entisiä posionkyläläisiä, Kuusamossa asuvia Oskari ja Elina Paloniemeä. Jutun lopussa oli runo aikaisemmin lehdessä julkaistusta versiosta täydennettynä:

Tekstin mukaan posiolaiset Juho Karasti ja Oskari Karjalainen olivat lähettäneet tekstiin täydennystä. Jutussa arveltiin, että alkuperäisenä teksti oli ollut vielä pidempi.

Paikannimet runossa viittasivat pysäkkeihin. Runon laatija siis kehotteli, että laivan ei tullut osata pysäkeilleen - paitsi Riiheläiseen eli Riihiniemeen! Tämän ja muiden vihjausten merkitys on vaipunut historian hämärään. "Jukan juoksentelussa" ehkä haluttiin osoittaa laivan miehistön jäsenen tekemisiin.
Matkustajaliikenteen aikana laiva ajoi Peräposion Koivulahden ja Vasaraperän Haatajan välillä. Koillis-Pohjan Sähkössä numero 2/1960 olleen jutun mukaan alus poikkesi "laitureissa Saraniemessä, Paloniemessä, Aholassa, Ahvensalmessa, Raistakassa, Riihiniemessä, Särkisalmessa jne. Mikäli rannalta annettiin merkkejä, pysähdyttiin myös Visasalmessa ja Lohirannalla sekä Vasaraperän Määttälänvaarassa".

Liitto julkaisi alkuperäisen (?) pilkkarunon siis 24.9.1910:

Otsikointi "Miekkasaaren Runon johdosta" viittasi samassa lehdessä 23.7.1910 julkaistuun, laivayhtiötä johtaneen Juho Aapo Miekkasaaren runoon, jonka hän oli esittänyt laivaliikenteen avajaisissa.
Blogin kirjoittajan (?)-merkintä edellä alkuperäinen-sanan perässä tarkoittaa sitä, että emmehän tiedä, millaisena runon laatija alun perin tekstin Liittoon lähetti.

Kiinnostava muutos on alkuperäisen runon toiseksi viimeisen säkeistön jääminen pois Koillissanomien tekstistä. Raistakka sen, kiitos kyllä, uskollisesti kirjasi.
Koillissanomien toimittajan arvelu, että alkuperäinen teksti oli ollut pidempi, saattoi olla peitelty viittaus siihen, että toimitus tai posiolaiset täydentäjät olivat sensuroineet viittauksen "pöyhkeään Posioon". Tuo säkeistö arvosteli posiolaisten 1900-luvun alun kovaa halua saada itsenäinen seurakunta ja "templi" eli oma kirkko - joka sittemmin tehtiinkin "Ahvensalmen aloille", sen itärannalle.

Oliko pilkkarunon kirjoittaja siis Kitkajärvien itäpuolelta emä-Kuusamosta?
Runoilijan viimeisten rivien toive, "ettei maailma matkineisi, Kansa suuri Kalevalan", jäi valitettavasti toteutumatta, kuten huomaamme.

Tähän vielä J. A. M-ri:n Runo, jonka henki oli luonnollisesti myönteinen:

Piirteli: Tulipiippu

KUN TIKKUMESTARI JUOTETTIIN - VAI JUOTETTIINKO?

 

Etelä-Posiolla nykyisessä Kuloharjussa valmistettiin teollisesti tulitikkuja noin vuosina 1906-1918, joskaan ei yhtäjaksoisesti. Alue kuului tuolloin Taivalkosken kuntaan.

Taivalkosken tulitikkutehtaan rakennuksia Kuloharjussa kesällä 1917. Kuva: Museoviraston kansatieteen kuvakokoelma / Samuli Paulaharjun kokoelma

Taivalkosken tulitikkutehtaan perusti talollinen Paavo Harju, joka oli myös karjatilallinen ja poronomistaja. Liitto-lehti uutisoi tehtaasta 8.1.1907:

Rakentamisvaiheessa mestarina työskenteli monitaituri Taneli "Kolo-Viisas" Karjalainen. Hänen kerrotaan tehneen laitoksen koneet lukuunottamatta raamikonetta ja rasiantekokonetta, jotka ostettiin. Seppo Ylisirniön kokoaman tekstin mukaan rautaosat Karjalainen teetti naapurikylässä Sirniössä. Laitoksen koneiden tarvitsema liike-energia otettiin Kulojärvestä Lipeäjärveen virtaavaan Väliojaan tehdystä "voimalaitoksesta".
Omistajat hankkivat tulitikkujen valmistukseen tarvittavaa tietoa Etelä-Suomesta. Tarina kertoo, että tulitikun materian resepti varastettiin Mäntsälästä Kuloharjuun palkatulta ammattimieheltä. Tämä piti reseptiä lukitussa tavara-arkussaan. Mies juotettiin päihin, ja hänen sammuttuaan arkun avaimesta otettiin jäljennös ja resepti kirjoitettiin muistiin.
Toinen versio tietojen urkinnsta on alkoholiton. Kalle Peuna, joka oli Harjun talossa renkinä tapahtuma-aikaan, kertoi ääninauhalle vuonna 1962, että Paavo Harju ja Taneli Karjalainen laittoivat mestarin ohjaamaan rasioiden valmistusta, ja sillä aikaa he avasivat mestarin tavara-arkun tiirikalla ja kopioivat papereihinsa tulitikun päiden ja rasioiden raapaisupinnan ainesten reseptit.
Tanelin poika Kalle Karjalainen muisteli tehtaan toimintaa Koillissanomissa 1973: "...Kuka mitäkin vaihetta valmisti: fyllättiin lootiin, tehtiin raameja ja laatikoita, liimattiin laatikoihin etikettejä, kastettiin tulitikkuja parafiiniin ja sitten pääaineeseen. Pari naista pyöritti sisusaskikonetta ja miehet raamikonetta..."
Paavo Harju sulki tehtaansa, mutta myöhemmin sen osti ja käynnisti Kuusamon osuuskaupan johtaja Kalle Laitinen. Kaiku-lehden uutinen 10.11.1916 kertoi:

Tulitikkurasioiden etiketeistä tunnetuin on sinimustavalkoinen kuva - oikealla ylhäällä - jossa on lappalainen poron ja ahkion kanssa, ja taustalla on tuntureita. Tämä on siis Laitisen ajalta. Kuloharjussa toiminut Kairan Motelli, myöhemmin Hotelli-ravintola Kulovalkea, painatti samaa aihetta rasioihinsa 1970-1980-luvuilla.
Taivalkosken tulitikkutehtaalla oli ainakin kaksi erilaista etikettiä. Toisessa oli kuvattuna muun muassa poron korvamerkit.
Poroa ja muita hirvieläimiä on tulitikkuetiketeissä ympäri maailmaa. Oikealla alhaalla esimerkki Venäjältä 1960-luvulta.

Laitinen myi Pohjolan tulitikkutehtaaksi nimeämänsä laitoksen suuremmalle toimijalle, joka kävi pois suurimman osan koneista.

Tulitikkutehtaasta ja sen etiketeistä on kirjoittanut muun muassa kajaanilainen etikettikeräilijä Ilmari Ahtonen Keräilyn maailma -lehdessä nro 7-8/1997.

T. Tulipiippu